Kirkkoherran tervehdys

Hyvää uutta vuotta 2024!

Ensimmäiset päiväni Ypäjän pappina ovat kireitä pakkaspäiviä. Ketään ei näy missään ja monet pitävät vielä lomiaan ja kauhistelevat ennätyskorkeita sähkön hintoja. Ypäjä on minulle tuttu paikkakunta jo 90-luvulta, jolloin Risto Ahdin kanssa silloin tällöin tuurasimme toisiamme. Olen toiminut Lounais-Hämeessä pappina urani aikana useaan otteeseen: Forssassa, Koijärvellä ja Humppilassa. Nykyään olen janakkalalainen, mutta asun viikot Ypäjällä niin kauan kuin on tarpeen. Näillä näkymin pestini kestää tämän vuoden. Tämä tuntuu hyvältä paikalta!

Ypäjä, Humppila ja Jokioinen ovat aloittaneet liitosneuvottelut, joita vt. kirkkoherrana olen nyt mukana valmistelemassa. Uskon, että siitä voi tulla hyvä kokonaisuus, joka palvelee hyvin seurakuntalaisia. On hyvä tietää, että mitään pakkoliitosta ei olla ajamassa kuin käärmettä pyssyyn, vaan nämä kolme seurakuntaa tekevät kukin omat päätöksensä. Kävi miten kävi, tarkoitus on, että aktiivinen seurakuntaelämä Ypäjällä jatkuu entiseen tapaan.

Ajattelen, että kirkolla ei oikeastaan mene ollenkaan hullummin. Mikään muu organisaatio ei voisi haaveillakaan siitä, että 60% suomalaisista kuuluisi siihen. Tämä prosenttiluku laskee, se on totta. Mutta silti. Sitä paitsi, läsnäolevien jäsentensä lisäksi kirkolla on paljon salarakkaita (ja Jeesuksella on vielä enemmän).

Toiminta- ja jäsentilastojen tuijottamisen sijaan kannattaa keskittyä siihen, miten seurakunta on merkityksellinen alueensa asukkaille. Kirkko on ihmisiä varten, eivätkä ihmiset kirkkoa varten. Kirkko edustaa toivoa ja julistaa, ettei kukaan meistä ole täällä turhaan ja että me kaikki tarvitsemme toisiamme, ikuisesti. Siksi kirkkoa tarvitaan enemmän kuin koskaan. Ajattelen, että kristitty ei saa luopua toivosta milloinkaan. Ei kenenkään kohdalla. Ei edes itsensä. Koska on olemassa Jumala.

Teol.toht. Miikka E. Anttila, vt. kirkkoherra